Lajia alempi kasvien luokitteluyksikkö, joka eroaa saman lajin toisista alalajeista tuntomerkkien ja usein myös levinneisyysalueen perusteella.  (Lähde: Tieteen termipankki)

Suvuttomasti lisääntyvä.  (Lähde: Tieteen termipankki)

Kukan siitoslehti, joka tuottaa siemenaiheet. (Lähde: Tieteen termipankki)

Kukan koiraspuolinen lisääntymislehti. (Lähde: Tieteen termipankki)

Horta on alun perin kreikkaa ja tarkoittaa vihreitä syötäviä luonnonkasveja.

Tässä yhteydessä villivihannesharrastaja. Ko. Hortoilu.

Hortoilu tarkoittaa tässä yhteydessä villivihannesten poimimista. Sanan takana tässä merkityksessä ovat villivihannesalan pioneerit Raija ja Jouko Kivimetsä. Hortoilu on heidän kertomansa mukaan johdettu kreikan kielen sanasta horta, joka tarkoittaa kaikenlaisia villejä, syötäväksi kelpaavia kasveja. Asiaan vihkiytymättömän ulkopuolisen silmin toiminta saattaa tosin vaikuttaa päämäärättömältä haahuilulta, kuten sanan alkuperäinen merkitys antaa ymmärtää. Meidän mielestämme sanalla on kaikin puolin positiivinen kaiku ja meille kaikille tekisikin hyvää silloin tällöin olla menemättä aktiivisesti oikein minnekään.

Laji, joka kykenee ilmaisemaan jotakin ympäristönsä ominaisuutta. Indikaattorilajeja käytetään esimerkiksi helpottamaan erilaisten metsätyyppien tunnistamista. (Lähde: Tieteen termipankki)

Yleisimmin sanalla kerkkä viitataan kuusen vuosikasvaimiin, mutta sanalla voidaan tarkoittaa myös männyn- tai katajankerkkiä. Ks. Vuosikasvain

Ruusunmarja. Kasvitieteessä ruusun kukkapohjuksesta muodostunutta pohjushedelmää, kansanomaisesti marjaa, kutsutaan kiulukaksi.  (Lähde: Tieteen termipankki)

Tässä yhteydessä kuumakäsittely tarkoittaa kasvin käsittelyä kuumalla vedellä ennen sen säilömistä. Kuumakäsittely pysäyttää kasvin entsyymitoiminnan ja kasvi säilyy siten paremmin esimerkiksi pakastimessa.

Lehden kiinnittymiskohta varteen. (Lähde: Tieteen termipankki)

Kasvin lehden leveä ja litteä osa.  (Lähde: Tieteen termipankki)

Kasvin lehden osa, jonka avulla lehti kiinnittyy kasvin varteen.  (Lähde: Tieteen termipankki)

Monissa lähteissä näköislajeista käytetään synonyymia matkija. Ks. näköislaji.

Kasvi, joka elää yli kaksi vuotta, mutta jonka maanpäällinen, puutumaton osa kuolee yhden kasvukauden jälkeen. Käytännössä siis kasvin juurakko on monivuotinen.

Sellainen laji, joka muistuttaa jotakin toista lajia. Tottumaton voi helposti sekoittaa näköislajit keskenään. Esimerkiksi villivihannesten tunnistusohjeiden yhteydessä kerrotaan usein, mitä näköislajeja ko. kasvilla on, jotta näitä osataan erityisesti varoa ja voidaan keskittyä tiettyihin, kasvit toisistaan erottaviin tuntomerkkeihin.

Esimerkiksi kasvisten tai sienten säilömistä maustettuun etikkaliemeen tai niiden maustamista tällaisessa liemessä.

Kasvien luokittelussa käytettävä yksikkö, joka kuvaa kantalajista eriytynyttä ja erilaistunutta usein apomiktisesti lisääntyvää kasviryhmää. Pikkulajit poikkeavat kantalajistaan niin vähän, etteivät ne täytä laji-statukselle asetettuja kriteerejä eli eivät ole oma lajinsa. Esimerkiksi voikukilla ja poimulehdillä on useita pikkulajeja.

Ks. apomiktinen

Puuvarsi on kasvin monivuotinen maanpäällinen varsi. Puuvartiset kasvit ovat kasvumuotonsa puolesta tavallisesti varpuja, pensaita tai puita.

Kasvitieteellinen termi pienelle pähkinälle. Esimerkiksi voikukan siemenet ovat pähkylöitä.  (Lähde: Tieteen termipankki)

Kaikkia lääkkeitä on aikoinaan nimitetty rohdoiksi ja sanaa käytetään nykyäänkin puhekielessä vastaavassa tarkoituksessa. Tässä yhteydessä rohdolla tarkoitetaan kuitenkin villeistä kasveista valmistettuja tuotteita, joilla on terveyttä edistäviä vaikutuksia. Suurin osa myytävistäkin rohdoksista on peräisin kasvikunnasta. Ne voivat sisältää jonkin kasvin osia, kuten kukkia tai siemeniä, tai sitten koko kasvin juurineen. Rohdoksiin kuuluu myös sienistä peräisin olevia tuotteita. Kasvirohdosvalmisteet ovat lääkevalmisteita, joiden vaikuttavat aineet ovat kasviperäisiä aineita. On tärkeää huomata, että rohdot eivät ole sama asia kuin lääkkeet, jotka ovat läpikäyneet kattavia, puolueettomia tutkimuksia.

Ryöppääminen on ruoka-aineen nopeaa keittämistä kuumassa vedessä. Tarkoituksena on joko pehmentää ruoka-ainetta, poistaa siitä makuhaittoja tai vaikka vesiliukoisia myrkkyjä. Ryöppäämisessä ruoka-aine ei ehdi kypsyä.

Iholle levitettävä paksuhko, vedetön voide. Salva koostuu yleensä vain muutamasta raaka-aineesta. Salvaa käytetään usein hoitamaan ihovaurioita, kuten haavoja, auringonpolttamia tai hyönteisten pistoja.

1500-luvulla sveitsiläinen Paracelsus julkisti signatuuri- eli muoto-oppinsa, jonka mukaan kaiken luoja on luonut jokaiseen tautiin parantavan kasvin. Kasvin ulkonäkö kertoi sen lääkinnällisiä ominaisuuksia ja samaa hoidettiin samalla. Tällä perusteella esimerkiksi saksanpähkinän uskottiin olevan terveellistä aivoille. Vaikka nykyisin sinivuokko tiedetään myrkylliseksi, myös sitä käytettiin rohtona. Kasvin lehti on maksan tapaan kolmiosainen ja alapinnaltaan raa’an maksan värinen. Sinivuokkoa käytettiinkin maksa- ja munuaisvaivojen hoidossa. Signatuuriopin pohjalta on kehittynyt myös homeopatia ja myöhemmin antroposofinen lääketiede.

Alkoholiuutos. Ks. uuttaminen.

Maanrajassa sijaitseva lehtiruusuke. Esimerkiksi voikukka kasvattaa tyviruusukkeen. (Lähde: Tieteen termipankki)

Uuttaminen on tässä yhteydessä haluttujen kasvin ainesosien liuottamista haluttuun aineeseen, kuten veteen, öljyyn, etikkaan tai alkoholiin. Esimerkiksi teen valmistaminen on uuttamista. Uuttamisessa pitää ottaa huomioon se, että kaikki ainesosat eivät välttämättä ole esimerkiksi vesiliukoisia, mutta saattavat sen sijaan liueta vaikka öljyyn tai toisinpäin.

Lehtiruusukkeen keskeltä lähtevä lehdetön varsi, joka päättyy kukkaan tai kukintoon.

Ks. tyviruusuke (Lähde: Tieteen termipankki)

Villikasvi voi olla mikä vain syötäväksi kelpaamatonkin villinä kasvava puu- tai ruohovartinen kasvi. Jos halutaan tarkentaa ja puhua nimenomaan syötävistä kasveista, käytetään yleensä termejä villivihannes tai villiyrtti. 

Ks. villivihannes ja villiyrtti

Villiruoalla tarkoitetaan yleisesti kaikkea luonnosta poimittavaa tai pyydettävää ruokaa, kuten villivihanneksia, sieniä, marjoja, lihaa, kalaa tai vaikka hyönteisiä.

Villeistä syötävistä kasveista käytetään yleisesti nimityksiä villivihannes ja villiyrtti. Näillä ei käytännössä ole eroa, mutta meidän mielestämme villivihannes toimii yläkäsitteenä, joka kattaa myös villiyrtit. Käytännössä näitä on mahdotonta jaotella ryhmiin, sillä monilla kasveilla on useita erilaisia käyttötapoja ja esimerkiksi käsite yrtti saattaa viitata yhtä hyvin sekä maustekäyttöön ruoanlaitossa että kasvin lääkinnälliseen käyttöön. Itsekin käytämme näitä termejä villisti sikin sokin.

Ks. villikasvi

Ks. villivihannes

Yhtenä kasvukautena kasvanut verson osa. (Lähde: Tieteen termipankki)