nokkosen KERÄÄMINEN

Nokkosen sisältämästä nitraatista varoitellaan laajalti. Aina ei välttämättä tule ajatelleeksi, että sitä on myös monissa muissa tutuissa kasviksissa, kuten vaikka pinaatissa, punajuuressa, rucolassa sekä keräsalaatissa – ja jopa hanavedessä. Luomukasviksissa nitraattia on merkittävästi vähemmän kuin tavanomaisesti tuotetuissa, sillä sitä käytetään lannoitteissa. Nitraatti on typen kiertokulkuun liittyvä, luonnossa esiintyvä yhdiste, joka muuttuu elimistössä osittain nitriitiksi. Suurin osa ravinnon kautta saadusta nitraatista poistuu elimistöstä munuaisten kautta.

Nitraatin ja nitriitin vaikutusmekanismit kehossa ovat vielä osittain tuntemattomia ja uusimmat tutkimukset kyseenalaistavatkin niiden haittoja. Kohtuullisina määrinä niillä on todettu olevan myös positiivisia vaikutuksia terveyteen. Alla olevalla videolla kerromme tärkeimmät vinkkimme nokkosen keräämiseen liittyen. Nokkosen nitraattia poistavasta ryöppäämisestä kerromme lisää käyttö keittiössä -oppitunnilla.

KASVUPAIKAT

Isonokkosta kasvaa runsaasti monenlaisilla paikoilla ympäri Suomea. Nokkonen viihtyy muun muassa pihoilla ja puutarhoissa. Lisäksi sitä löytää tienvarsilta, joutomailta, hakkuualueilta ja rantalehdoista sekä lehtokorvista. Nokkosen kukinta ajoittuu heinä-syyskuulle.

Nykyisin harvinaistunut rautanokkonen (Urtica urens) kasvaa parhaiten Lounais-Suomessa, mutta on Kainuusta ylöspäin erittäin uhanalainen. Rautanokkosen erottaa isonokkosesta sen pienemmän koon perusteella, sillä kasvi kasvaa vain noin 10-50 cm korkeaksi. Rautanokkonen ei myöskään kasvata laajoja kasvustoja isonokkosen tapaan, vaan kasvaa yksittäin. Sen lehti on tasatyvinen ja rautanokkonen myös pistää paljon isonokkosta ärhäkämmin.

Rautanokkosen erottaa isonokkosesta sen pienemmän koon perusteella.

Lapin joenvarsilehdoissa kasvaa lähes kokonaan poltinkarvatonta pohjannokkosta (Urtica dioica subsp. sondenii), jota ei saa kerätä. Näitä lukuunottamatta isonokkosta voi poimia huolettomasti, sillä sitä on liki mahdotonta kitkeä kokonaan.

Nokkosen versoja voi kerätä jo niiden ilmestyttyä.

Myös nuoria lehtiä kasvin latvasta voi poimia pitkälle kesään aina kasvin kukintaan saakka.