isonokkonen eli nokkonen

Suomessa kasvaa muutamia nokkoslajeja. Näistä isonokkonen on yleisin ja se, jota poimitaan. Näillä tunneilla käsittelemme siis isonokkosta. Tuttu nokkonen on varmaankin polttanut meitä kaikkia jo lapsena ja saanut suhtautumaan itseensä – jos ei nyt kunnioituksella, niin ainakin kiertämään kaukaa. Totuus on, että kasvi on niin ravinteikas, että sen sietääkin suojella itseään syödyksi tulemiselta. Me ihmiset olemme onneksi tässä asiassa muita eläimiä ovelampia. Kerromme tällä kurssilla muun muassa parhaat vinkkimme poltinkarvoja vastaan. Katso kuitenkin ensin videolta, miksi nokkosesta kannattaa innostua.

Nokkonen on meidän kasveista ehdoton ykkönen.

Urtikaatio eli nokkospiiskaus on ollut Suomessakin yleinen ärsytyshoito, jota on käytetty muun muassa kihdin, ihottumien, halvausten ja tulehdussairauksien hoidossa. Potilaan iho on ensin voideltu ja sitten häntä on vihdottu nokkoskimpulla. Piiskaus synnytti iholle rakkuloita, jotka sitten voideltiin vaseliinilla ja kiedottiin villahuiviin. Lähteistä riippuen kerrotaan, että nokkoset on ensin joko kuivattu, kastettu kuumaan veteen tai sitten piiskaamiseen on käytetty tuoreita nokkosia. Todennäköisesti kaikkia näitä tapoja on ollut käytössä. Voit hyvin kokeilla nokkosta vaikka saunavihdan joukossa, mutta suosittelemme lämpimästi kasvin kastamista kiehuvaan veteen ennen vihtomista.

Isonokkonen on monivuotinen ruoho, joka kasvaa yleisenä koko maassa lukuun ottamatta aivan pohjoisimpia alueita.

Nokkonen on monipuolisin villivihanneksemme.

---

Seuraavilla oppitunneilla käymme läpi nokkosen tärkeimpiä tuntomerkkejä sekä sen vaikutuksia terveyteen. Lisäksi kerromme mistä ja milloin nokkosta kannattaa kerätä ja miten sitä voi käyttää hyödyksi keittiössä.