Viikon villiyrtti: Nokkonen

Nokkonen

Urtica dioica

Tuttu nokkonen on varmasti polttanut meitä kaikkia jo lapsena ja saanut suhtautumaan itseensä – jos ei nyt kunnioituksella, niin ainakin kiertämään kaukaa. Totuus on, että kasvi on niin ravinteikas, että sen sietääkin suojella itseään syödyksi tulemiselta. Meillä ihmisillä on onneksi muita eläimiä enemmän keinoja nokkosen ärsyttävää happoa sisältäviä poltinkarvoja vastaan.

Suomessa kasvaa muutamia nokkoslajeja, joista esimerkiksi yksittäin kasvava rautanokkonen (Urtica urens) on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Nokkosistamme isonokkonen on kaikkein yleisin ja se, jota me villiyrttiharrastajat voimme poimia huolettomasti niin paljon kuin tarvitsemme.

Nokkonen on ehkäpä kaikkein ravinteikkain villivihanneksemme.

Isonokkonen on monivuotinen ruoho, joka kasvaa yleisenä koko maassa lukuun ottamatta aivan pohjoisimpia alueita. Kasvi on polttavuutensa vuoksi helposti tunnistettava, ja monelle se onkin tuttu jo lapsuudesta saakka. Isonokkonen kasvaa noin 40-150 cm korkeaksi, sen varsi on tavallisesti haaraton, nelisärmäinen ja poltinkarvainen. Sahalaitaiset, pitkäsuippuiset ja herttatyviset lehdet sijaitsevat vastakkain varren eri puolilla. Nokkosen kukat ovat pieniä ja vihertäviä. Nokkosen hedelmä taas on soikea ja litteä pieni pähkylä.

Juuri nyt kannattaa poimia nokkosen siemeniä, jotka ovat ehkäpä kaikkein ravinteikkainta, mitä villissä luonnossamme kasvaa. Nokkonen on kaikkein monipuolisin villivihanneksemme. Sitä voidaan käyttää yleiskunnon ylläpitoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn sekä tukemaan hedelmällisyyttä. Nokkonen auttaa moneen, esimerkiksi virtsatie- ja eturauhasvaivoissa, heinänuhassa, päänsäryssä ja huimauksessa sekä kuukautiskivuissa ja suolistovaivoissa. Erityisesti nokkosen siemenistä on apua toipumiseen uupumuksesta ja masennuksesta. Kasvi auttaa myös muistia pysymään hyvänä.

Nokkonen taipuu keittiössä vaikka mihin.

Pinaattiin verrattuna nokkonen sisältää runsaasti mm. proteiinia ja ravintokuitua sekä rautaa. Kalsiumia nokkosessa on reilusti enemmän kuin maidossa, joten se on hyvä lisä kasvispainotteiseen ruokavalioon. Nokkosessa on saantisuosituksiin nähden merkittäviä määriä myös mm. magnesiumia, kaliumia ja fosforia. Tämä superkasvi sisältää merkittäviä määriä myös C-vitamiinia, folaattia sekä A- ja E- vitamiineja.

Nokkosen polttava ominaisuus kesyyntyy kasvin ryöppäämisellä eli nopealla keittämisellä. Kasvi ei polta enää myöskään kuivattuna tai tehosekoittimessa murskattuna.

Nokkosen sisältämistä nitraateista varoitellaan, mutta uusimpien tutkimusten mukaan kasvien sisältämät nitraatit eivät ole terveelle aikuiselle välttämättä kovinkaan haitallisia, ja niistä saattaa olla jopa hyötyä. Sekasyöjillä tavallisin nitraattien lähde ruokavaliossa ovatkin kasvisten sijaan makkarat, joihin ruokateollisuudessa lisätään nitriittejä bakteerikasvua estämään. Jos nitraatteja haluaa välttää, kannattaa nokkosta kerätä vasta kolmantena kuivana päivänä sateen jälkeen ja ryöpätä kasvi ennen käyttöä, jolloin nitraatit liukenevat keitinveteen. Ryöppäysvesi kannattaa hyödyntää lannoitteena kasveille tai hiushuuhteena tummatukkaisille.

Nokkosen polttavuuden voi kesyttää ryöppäämällä, kuivaamalla tai murskaamalla kasvia tehosekoittimessa.

Nokkonen on varsin monipuolinen kasvi, ja sitä kannattaa hyödyntää juuresta siemeniin saakka. Voit helposti korvata pinaatin nokkosella miltei reseptissä kuin reseptissä. Nokkonen kestää hyvin kuumennusta, ja siitä voi valmistaa esimerkiksi keittoja, pataruokia ja piirakoita. Nokkonen sopii myös pestoihin, kastikkeisiin, pastoihin ja risottoihin. Nokkosesta voi hauduttaa myös yrttiteetä. Oikeastaan on vaikeaa keksiä, mihin tämä superkasvi ei taipuisi.

Jos et muuta villiä kasvia käytä, niin syö ainakin nokkosta. Kannattaa myös kuivata kasvia talven varalle ja jauhaa blenderissä viherjauheeksi. Tällä suomalaisella superfoodilla voi rikastaa monet talviset ruoat. Jos nokkosta kasvaa omalla maallasi, voit niittää kasvustoa matalaksi ja saada siten uutta satoa pitkälle syksyyn saakka säiden salliessa. Me poimimme vielä tähänkin aikaan vuodesta nokkosen tuoreita ja hyväkuntoisia latvuslehtiä ruokien piristykseksi. Vanhempia lehtiä sen sijaan ei suositella käytettäväksi.

Jos et muuta villiä kasvia käytä, niin syö ainakin nokkosta.

Nokkosen siemenet saa parhaiten talteen kuivaamalla vihreänä kukkivia nokkosia ylösalaisin paperipussissa. Kun kasvi on rapisevan kuiva, voi siemenet poimia talteen siivilää apuna käyttäen. Siemenet putoavat siivilän läpi, mutta isommat kasvinosat jäävät siivilään. Käytä siemeniä noin yksi teelusikallinen päivässä. Miedon makunsa ansiosta niitä voi ripotella ruokaan kuin ruokaan. Parhaiten siementen ravintoaineet säilyvät kun et kypsennä niitä. Me ripottelemme nokkosen siemeniä esimerkiksi smoothieen, kaurapuuron päälle, jogurttiin ja oikeastaan mihin vain mielikuvitus taipuu.

Jos haluat oppia lisää nokkosesta ja saada konkreettisia reseptivinkkejä keittiöön, tutustu verkkokurssitarjontaamme tästä.

Jaa kokkailusi somessa #ripauksenvillimpi.