Jokaisenoikeudet

Yksi hienoimmista asioista suomalaisessa yhteiskunnassa on jokaisenoikeudet. Niillä tarkoitetaan sitä, että kaikilla Suomessa oleskelevilla on tasa-arvoinen mahdollisuus nauttia luonnosta riippumatta siitä, kuka on alueen omistaja tai haltija. Alueista nauttiminen on ilmaista eikä siihen tarvita maanomistajan lupaa. Jokaisenoikeuksien hyödyntäminen ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä luonnolle tai muille ihmisille. On tärkeää pitää mielessä, että tällaisiin etuoikeuksiin kuuluu myös vastuu. Kunnioitetaan ja suojellaan yhdessä puhdasta luontoamme, sen kasveja, eläimiä ja kanssaihmisiämme.

Hortoilija suhtautuu luontoon kunnioittaen.

jokaisenoikeudet lyhyesti:

Saat

• liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen muualla kuin pihamaalla ja erityiseen käyttöön otetuilla alueilla (esimerkiksi viljelyksessä olevat pellot ja istutukset)
• oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua (esimerkiksi telttailla riittävän etäällä asumuksista)
• poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia
• onkia ja pilkkiä
• kulkea vesistössä ja jäällä

Et saa

• aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille tai ympäristölle
• häiritä lintujen pesintää ja riistaeläimiä
• kaataa tai vahingoittaa puita
• ottaa sammalta, jäkälää, maa-ainesta tai puuta
• häiritä kotirauhaa
• roskata
• ajaa moottoriajoneuvolla maastossa maalla ilman maanomistajan lupaa
• kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia

Siellä, missä liikkuminenkin on sallittua, saa poimia esimerkiksi rauhoittamattomia kukkia ja muita ruohovartisia kasveja sekä niiden osia. Luonnonmarjoja lukuun ottamatta muita puiden ja puuvartisten kasvien osia ei saa poimia ilman maanomistajan lupaa. Esimerkiksi varvut, kuten mustikka tai kanerva ja monet pensaat ovat puuvartisia. Maahan pudonneita oksia, käpyjä, terhoja ja pähkinöitä saa poimia. Sammalta, jäkälää tai kasvien juuria sen sijaan ei saa poimia ilman maanomistajan lupaa.

Joskus luonnonantimien poimimiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Erilaisilla luonnonsuojelualueilla saattaa olla poimimista koskevia rajoituksia. Tarkista sellaiset aina erikseen liikkuessasi suojelluilla alueilla. Maa-ainesten, kuten soran tai kivien ottamiseen tarvitaan lupa maanomistajalta. Poikkeuksena tästä on se, että pieniä määriä kiviä saa ottaa kaivosmineraalien löytämiseksi. Rauhoitetut kasvit on jätettävä rauhaan. Poimitaan vastuullisina villivihannesharrastajina jokaisenoikeuksien turvinkin vain sieltä täältä ja vain sen verran kasveja kuin kulloinkin tarvitaan.

Lähde: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Jokamiehenoikeudet(16989)

TURVALLISUUS

Kurssiemme kasvit on valittu huolellisesti ottaen huomioon muun muassa kasvien yleisyyden sekä niiden löytämisen ja tunnistamisen helppouden uusillekin villiyrttiharrastajille. Suurimmalla osalla kurssiemme kasveista ei ole myrkyllisiä näköislajeja ja jos niitä on, olemme tarkkaan punninneet kyseisen kasvin esittelyn hyödyt ja haitat. Tällaisen kasvin kohdalla kerromme erityisen tarkasti, mitä tunnistuksessa tulee ottaa huomioon. Esimerkiksi vuohenputken kohdalla myrkylliset näköislajit ovat varsinkin kukintavaiheessa hyvin erinäköisiä.

Poimi vain kasveja jotka tunnistat varmasti, sillä Suomessakin kasvaa tappavan myrkyllisiä lajeja.

Kerromme kurssilla myös kasvikohtaisista vaikutuksista ihmisen terveyteen, sekä siitä, milloin esimerkiksi jonkin lääkityksen tai vaikkapa raskauden vuoksi jotakin kasvia kannattaa välttää. Innostuessaankin kannattaa pitää mielessä, että mikään luonnonkasvi ei sovi kaikille, niin kuin ei mikään kaupassakaan myytävä raaka-aine. Olemme kaikki yksilöitä ja se mikä tekee hyvää yhdelle, voi olla haitaksi toiselle. Kokeile siis uutta kasvia varovasti ensin pieninä määrinä ja tunnustele vointiasi varsinkin, jos tiedät olevasi herkkä. Kuten muidenkin raaka-aineiden kohdalla, mahdolliset allergiat saa selville vain kokeilemalla.

Varsinkin uusiin kasveihin tutustuessa on tärkeää pitää mielessä, että terveellisiäkin ruokia kannattaa syödä kohtuudella ja antaa elimistön totutella niihin kaikessa rauhassa. Ole erityisen varovainen, jos sinulla on jokin sairaus ja mikäli käytät jotakin lääkitystä. Konsultoi tarvittaessa terveydenhuollon ammattilaisia ja tutustu aiheeseen useammasta luotettavasta lähteestä. Vastuu on sinulla.

Uusia kasveja ja muitakin ruoka-aineita kannattaa aluksi käyttää vain vähän kerrallaan.

Kasveissamme on paljon voimaa ja vaikuttavia aineita, joista läheskään kaikkia ei ole vielä tutkittu tieteellisesti. Tässäkin asiassa pätee vanha totuus, että pieni määrä on lääkettä ja suuri myrkkyä eli muista siis kohtuus villivihanneksissakin. Hortoilijan on tärkeää ymmärtää, että luonnollinen ei ole automaattisesti sama asia kuin terveellinen, sillä Suomessakin kasvaa jopa tappavan myrkyllisiä kasvilajeja. Oikeastaan villeihin kasveihin kannattaa suhtautua samalla kunnioituksella kuin villeihin sieniinkin, jotka ovat nykyisin kulttuurissamme villivihanneksia tutumpi raaka-aine.

Poimi aina vain 100-prosenttisesti tunnistamiasi luonnonkasveja. Varmista tunnistus useasta lähteestä, sillä villivihanneskirjoja ja -kursseja tekevät ihmiset, ja ihmiset voivat tehdä myös virheitä. Kerää vain puhtaita, ehjiä ja laadukkaita villivihanneksia. Joskus kasveissa saattaa esiintyä esimerkiksi sienten aiheuttamia tauteja tai loisia, joiden haitallisuudesta ihmiselle ei tiedetä. Noudata kaikessa toiminnassa hyvää hygieniaa.