Viikon villiyrtti: Kurtturuusu

Kurtturuusu

Rosa rugosa

Ruusun tunnistavat nähdessään kaikki, mutta kuinka moni käyttää tätä upeaa ja uskomattoman monipuolista kasvia keittiössään? Ruusun terälehdistä on vaikka mihin, ja niiden satokausi on varsinkin kurtturuusun kohdalla pitkä. Suosittelemme urbaania marjastamista kaikille luonnosta kiinnostuneille kaupunkilaisille. Kurtturuusun marjat eli kiulukat ovatkin juuri alkaneet kypsyä poimittavaksi.

Ruusuja käytetään yleisesti erityisesti kosmetiikassa, ja ruusuvesi on varsin käytetty mauste monen maan keittiöissä. Tiesitkö kuitenkaan, että kaikkia meillä luonnonvaraisena kasvavia ruusuja voidaan käyttää ravintona? Meistä on sääli, että ruokakaupoista ruusunmarjasosetta löytyy miltei ainoastaan lastenruokahyllystä.

Kurtturuusu on maassamme haitallinen vieraslaji, ja sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää keittiössä.

Kurtturuusu nousi otsikoihin, kun sen myynti kiellettiin 2019 kesäkuusta alkaen. Kurtturuusun kasvatus on kiellettyä vuoden 2022 jälkeen. Kurtturuusu eli rosa rugosa on lisätty meillä haitallisten vieraslajien listaan, ja se kuuluu Euroopassa sataan haitallisimpaan lajiin aggressiivisen leviämistapansa ansiosta. Kasvi ei kuulu Euroopassa alkuperäislajistoon, vaan sitä on tuotu koristekasviksi 1700-luvulta alkaen. Ensimmäisiä luontoon karanneita kurtturuusuja on tavattu Suomessa jo maamme itsenäistymisen jälkeen. 

Kurtturuusu on alkujaan kotoisin Tyynen valtameren Aasian puoleisilta rannoilta. Meilläkin kasvi viihtyy rannoilla, joilla se leviää laajoiksi kasvustoiksi juurivesojensa avulla syrjäyttäen alkuperäisen lajiston. Linnut syövät kasvin marjoja ja levittävät siten siemeniä uusille kasvupaikoille. Ruusunmarjat eli kiulukat myös kelluvat vedessä, ja sen siemenet saavuttavat siten uusia rantoja. Kurtturuusun siemenet säilyvät myös merivedessä itämiskelpoisina.

Koristekasveiksi jalostettuja, kerrottukukkaisia kurtturuusulajikkeita on myös paljon. Tällaisia lajikkeita ei pidetä uhkana alkuperäiselle lajistollemme tai luonnon monimuotoisuudelle, joten ne saavatkin kukkia kaikessa rauhassa.

Siinä missä muut luonnonsuojelijat näkevät synkkiä uhkakuvia, näkee villiyrttiharrastaja myös herkullisia mahdollisuuksia. Kurtturuusu kannattaakin siis syödä pois porukalla. Mitä enemmän kasvin kukkia ja kiulukoita käyttää keittiössään, sitä parempi. Kannattaa toimia nopeasti, sillä kasvustoja hävitetään kiihtyvään tahtiin.

Kurtturuusussa piilee uskomattomia mahdollisuuksia.

Kurtturuusu on tiheä noin 30-120 cm korkeaksi kasvava, juurivesoja muodostava tiheäpiikkinen pensas. Kasvi on saanut nimensä kurttuisista lehdistään. Lehtiruodilliset 2-5 cm pitkät, soikeat lehdet ovat päätöpariset ja jokaisessa lehdessä on 5-9 paksua, kurttupintaista, tummanvihreää lehdykkää. Sahalaitaiset lehdykät ovat päältä kaljuja ja kiiltäviä ja alapinnaltaan harmahtavia sekä tiheäkarvaisia. Lehdet sijaitsevat varrella kierteisesti.

Kurtturuusun yksinkertaiset kukat ovat suuria, halkaisijaltaan noin 6-10 cm kokoisia. Terälehtiä kurtturuusussa on usein viisi. Terälehtien väri on usein aniliininpunainen, mutta kasvista on olemassa myös valkokukkainen muoto (Rosa rugosa f. alba). Kukat kasvavat yksittäin tai kolmittain. Heteitä ja emejä on paljon. Kurtturuusun punainen marja, kasvitieteellisesti hedelmä, eli kiulukka on suuri, noin 2-2,5 cm pitkä ja muistuttaa muodoltaan hieman minikokoista tomaattia. Kiulukan kärjessä olevat verholehdet ovat ehytlaitaisia. Hedelmän sisällä on paljon pähkylöitä.

Ruusut taipuvat myös suolaisiin ruokiin.

Kurtturuusua voi poimia hyvällä omalla tunnolla niin paljon kuin sitä jaksaa käyttää. Ruusunmarjoja, kuten muitakin marjoja jää poimimatta hyvin suuria määriä ja toivoisimmekin, että yhä useampi havahtuisi lähiluontomme huikeisiin mahdollisuuksiin ja alkaisi hyödyntää ruusunmarjoja tuontihedelmien lisänä. Lisäksi on erityisen hauskaa marjastaa aivan kaupungin laitamilla. Me pidämmekin suuresti tällaisista vähemmän arvostetuista marjoista, joita ei saa hankittua toreilta tai marketeista.

Puuvartisina kasveina ruusunlehtien ja kukkien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Haitallisen vieraslajin, kurtturuusun ollessa kyseessä luvan luulisi saavan helposti. Villejä ruusunmarjoja sen sijaan saa poimia jokaisen oikeuksien turvin siinä missä tutumpia mustikoitakin.

Nyt kannattaa säilöä ruusua talven varalle.

Nuoria versoja poimitaan keväällä, kun ne ovat vielä heleänvihreitä ja pehmeävartisia. Lehdet ovat myös parhaimmillaan ollessaan pieniä ja pehmoisia. Kurtturuusulla on pitkä satokausi, ja kasvi tuottaa samaan aikaan sekä kukkia että marjoja. Samalla kertaa voikin näppärästi poimia molempia. Kiulukat poimitaan silloin, kun ne ovat täysin kypsiä, mutta vielä hieman kovia. Kuitenkin varsinkin kurtturuusun kohdalla tarvitaan nopeutta ja hyvää onnea, että ehtii paikalle ennen kiulukkakärpäsen toukkia. Kannattaakin kurkata marjan sisään jo keruureissulla, ettei kotona odota ikävä yllätys.

Ruusu on yllättävän monipuolinen kasvi keittiössä käytettäväksi. Terälehdistä voi valmistaa hilloja, marmeladeja ja kuumia sekä kylmiä juomia. Niitä voi ripotella tuoreina tai kuivattuina erilaisiin suolaisiin ja makeisiin ruokiin tuomaan väriä ja makua. Marjat taipuvat niin ikään moneen, kunhan viitsii nähdä vaivaa siementen poistamiseksi.

Älä käytä kukkakaupoissa tai marketeissa myytävien ruusujen kukkia. Ruusu on herkkä erilaisille tuholaisille, ja niiden viljelyssä käytetään paljon torjunta-aineita. Ruusut, kuten monet muutkin kukat saattavat aiheuttaa siitepölyallergiaa. Kiulukoiden sisällä olevat karvat paitsi kutittavat ulkoisesti, ärsyttävät myös suolistoa. Siementen sisältämät parkkiaineet voivat aiheuttaa häiriöitä ruuansulatuksessa.

Täältä voit halutessasi ostaa kurtturuusuun ja muihin villeihin ruusuihin keskittyneen verkkokurssimme. Ruusujen käyttö keittiössä inspiroi meitä erityisesti ja kurssilta löytyykin jopa kahdeksan erilaista reseptiä. Ruusu taipuu niin suolaisiin ruokiin, juomiin, jälkiruokiin kuin helppoon kotikosmetiikkaankin. Suosittelemme lämpimästi tekemään lähempää tuttavuutta ruusupuskien kanssa!

Jaa kokkailusi somessa #ripauksenvillimpi.